Kuulinpa tuossa jokunen aika sitten, että Eläinsuojeluyhdistysten Liitto olisi ottamassa kantaa eläinnäyttelyitä vastaan. Voi taivas. Mitä vielä? Jos ei eläimen kanssa saa harrastaa mitään, miksi ihmiset pitäisivät eläimiä? Jotkut typerät ihmiset ajattelevat niitä tilaisuuksia myös sosiaalisesti. On vissi ja varma, ettei omassa Helsingin keskustan yksiössä paniikkihäiriöstä kärsivä eläinoikeusaktivisti-humanistit tosiaankaan ymmärrä näitä tapahtumia, mutta voin väittää, etteivät ne ymmärrä paljon muistakaan asioista.

Eläimet stressaantuvat, ne sanovat. Kyllä juu. Ja eläimet stressaantuvat myös ohikulkevista autoista, yksiöissä asumisesta, liikunnan puutteesta, hoidon puutteesta ja ukkosesta. Elämä on. Ei jumalauta eläimiä voi suojella aivan kaikelta. Paitsi muuttamalla jonnekin Kaukasuksen vuoristoon, jossa taas se stadilainen aktivisti ei pärjäisi päivääkään, eikä sen Fifi myöskään.

Uskomatonta, miten laput silmillä ihmiset kulkevat. Näyttelyeläimestä on pidettävä huolta. Sen turkkia on hoidettava, sen kynsiä leikattava, sen on oltava mahdollisimman hyvässä kunnossa. Haluatteko tietää, millaisiin minä törmään päivittäin työssäni? Kappas vaan. Takkuisiin, pitkäkyntisiin, pahatapaisiin stressiherkkiin kusipäisiin rakkeihin. Niihin onnellisiin kotikoiriin. Mamman mussukoihin. Niitä ei harjata, kun ne ei taho, niiltä leikataan kynnet joskus ja jouluna, kun ne ei kerran tykkää siitä. Niiden hampaat mätänevät suuhun, kun ne eivät kerran tykkää kovasta ruuasta.

Tämäkö on oikeasti sitä "koiranelämää"? Sitä kivaa ja vaaleanpunaista? Ja näyttelykoiratko on oikeasti niitä sorrettuja ja surullisia eläimiä? Järki käteen! Se, että koira (tai mikä tahansa muu eläin) on "vain kotikoira", ei tarkoita sitä, että sitä hoidettaisiin asianmukaisesti. Todellakaan. Toivon syvästi, että ESY ottaisi ennemmin asiakseen touhuta eläintenomistajien kanssa jotain kivaa, ilman syyllistämistä tai syyttämistä. Mutta se ei varmaan sovi, kun paheksuminen on parasta. Minä taas aktiivisesti paheksun eläintensuojelua siinä muodossa, mihin se on nyt menossa. Kielletään kaikki kiva ja vapautetaan jumalauta koiratkin luontoon. Susiahan ne pohjimmiltaan on. Ne mopsitkin. Ainii, mutta mopseja ja niiden omistajia pitää paheksua niiden lyttykuonon takia. Se onkin jo asia erikseen.

Ollaan suunniteltu ajokortteja eläinten omistajille. Uskon itse, että paras tapa tiedottaa ja opettaa, on harrastukset eläinten parissa. Toiselta ihmiseltä toiselle. Ilman kouluja ja niitä ainoita oikeita tapoja. Mutta jos kerran kaikki eläinharrastukset, näyttelyt, treenit ja muut tapahtumat ovat saatanasta, ei enää sana kulje. Paitsi verkossa ja verkossa nyt kuka tahansa voi esiintyä "asiantuntijana". Kyse on maalaisjärjestä. Sitä ei voi opettaa. Sitä joko on tai ei. Olen itse saanut parhaat vinkit ja kokemukset eri eläinlajien näyttelyissä pyöriessä. Olen oppinut paljon ja saanut paljon uusia ystäviä. Niin. Ystäviä. Ne on niitä, joiden kanssa voi poistua kotoa ja puhua ihan naamatustenkin. Jännää, eikö totta, sosiaalisesti rajoittunut aktivistin alku? Sinä, joka syötät masentuneelle koirallesi lääkkeitä. Ja napsit niitä itsekin.

Sivuhuomiona sanoisin, että ei sitä autoakaan kortilla ajeta. Eläintä vielä vähemmän.